By 
Kylmät kelit tulivat rytinällä. Tällä on vaikutusta myös autoiluun. Öinen kaste jäätyy tienpinnoille aamuisin, jolloin erityisesti sillat ja varjoisat paikat voivat yllättää liukkaudellaan.
Kylmä ilma vaikuttaa myös rengaspaineisiin. Lämpötilan laskiessa ilma puristuu kasaan, kutistuu, renkaan sisällä jolloin myös rengaspaine laskee. Omissa matalaprofiilirenkaissani paineet laskivat tässä syksyllä jopa 0,2 baria.
Mitä sitten vaikka ne muuttuu? Päällimmäisenä huomaa huonontuneet ajo-ominaisuudet. Auto vikuroi, erityisesti matalaprofiilirenkailla, urissa ihan eri lailla kuin vielä kesällä. Mukavuus kärsii, rengas alkaa kulumaan nopeammin, polttoaineen kulutus kasvaa, päästöt lisääntyvät ja jarrutusmatka kasvaa. Näin siis myös onnettomuusriski kasvaa. Onkos siinä riittävästi perusteita tarkastaa rengaspaineet. 😉
Huoltoasemilla on helppo piipahtaa tarkastamassa paineet. Asemien ilmapistoolit joutuvat aikamoiseen käsittelyyn, joten aina ei voi olla ihan varma niiden näyttämästä lukemasta. Ainakin niillä pääsee jyvälle onko kaikissa renkaissa yhtäläinen paine. Jos yksi rengas eroaa merkittävästi, on se hyvä asettaa samalle muiden kanssa. Jos viimeksi olet tarkistanut lämpöisellä kelillä, niin turvallista on lisätä esimerkiksi sen 0,2 baria joka renkaaseen, huolimatta mitä mittari näyttää paineeksi.
Itselläni on parinkympin digitaalinen painemittari kotona. Ja ilmaa lisään polkupyörän jalkapumpulla. Nopeaa, eikä taas tarvi mennä erikseen huoltoasemalle. Useimmilla kylmäasemilla ei rengaspaine asemaa edes ole.
Kun mittaat painetta, niin mittaa se aina kylmistä renkaista, ei heti pidemmältä maantieajosta. Ajo lämmittää renkaita ja siten nostaa painetta siellä sisällä, eikä oikeaa tulosta saada aikaan. Jos tiedät, että käyttämäsi mittari on kunnossa, niin säädä samalla auton ohjekirjassa mainittuihin paineisiin. Nykyrenkaisiin aböyt 2,5 baria ja isoihin matalaprofiilisiin (45 -sarjalaisiin tai matalampiin) 2,7 baria. Siinä on hyvä nyrkkisääntö, jos ei saa helpolla selville oikeaa painetta.
Turvallisia syyskelejä. Ja muista putsata tuulilasi samalla!
Tärkeää asiaa. Rengaspainekeskustelu on jatkuvaa eri autofoorumeilla. Näistä ollaan myös montaa mieltä. Autojen valmistajat määrittelevät valmistamiensa autojen rengaspaineet, jotka löytyvät useimmiten auton keskipilarin sisäreunasta tai polttoaineluukun sisäpinnasta. Rengasliikkeillä on myös vahva mielipide oikeista rengaspaineista. Esimerkiksi Toyota Corolla Touring Sport Premium-version vakiorengastus on 225/40/18. Tehdas ilmoittaa näille renkaille <160 km/h-nopeuksille paineiksi eturenkaisiin 2.3 baria ja takarenkaisiin 2.1 baria.
Rengasliikkeiden ja monien muiden ns. asiantuntijoiden mielestä em. paineiden pitäisi olla vähintään 2.5 baria, mieluummin 2,7 baria. Auton ajomukavuus heikkenee sekä rengasmelu lisääntyy rengaspaineiden noustessa, mutta vierintävastus pienenee ja auton ohjattavuus paranee/terävöityy. Kun huomioidaan Suomen olosuhteissa usein toistuvat suuret sään vaihtelut ja lämpötilan vaihtelut, on rengaspaineet hyvä asettaa vaikkapa o,2 baria korkeammiksi kuin ohjekirja neuvoo. Tällöin rengaspaineissa on turvamarginaalia sään vaihteluille ja normaalille paineiden alentumiselle. Tärkeintä on tarkistaa rengaspaineet vaikkapa kuukausittain ja aina ns. kylmistä renkaista. Jo muutaman kilometrin ajo lämmittää renkaita ja nostaa rengaspaineita, samoin jos kesällä toisen puolen renkaat ovat seisseet auringossa, ei paineiden asetus onnistu oikein.
Nykyisissä autoissa vakiovarusteina olevat rengaspainetunnistimet saattavat aiheuttaa sen, että autoilijat eivät enää tarkista renkaidensa paineita, Näitä järjestelmiä on kahdentyyppisiä, aktiivisia ja passiivisia. Edelliset toimivat siten, että jokaisessa vanteessa on paineanturi, joka huolehtii että asetettu paine säilyy. Anturi antaa hälytyksen jos jonkun renkaan paine on alentunut n. 0,2- 0,4 baria. Eli kojelautaan ilmestyy usien keltainen renkaan merkkivalo. Jälkimmäinen toimii siten, että auton ABS-järjestelmän anturit mittavat pyörien pyörintänopeuksia ja jos havaitsevat näissä eroja, tulee hälytys edelliseen tapaan. Järjestelmien merkittävimmät erot ovat siinä, että passiivinen järjestelmä ei havaitse sitä, jos kaikki neljä rengasta ovat hiljalleen menettäneet painettaan. Passivisen järjestelmän etuja ovat myös se, että erillisiä antureita ei tarvita. Aktiivisen järjestelmän anturit joudutaan uusimaan n. 5-8 vuoden välein koska antureissa olevat nappiparistot lopettavat toimintansa.
Lainsäätäjä on lieventämässä uudessa tieliikenelaissa määräyksiä em. järjestelmien pakollisuudesta. Tämä asettaa jälleen enemmän vastuuta autoilijalle.