Hyundai Ioniq 5

Hyundai Ioniq 5 sisältää viimeisintä tekniikka, mutta on autona keskinkertainen.

Hyundain ensimmäinen kokonaan uuteen sähköautoalustaan perustuva malli on samalla Ioniq perheen ensimmäinen malli. Juuri kauppoihin saapuneen enemmänkin crossover mallin jälkeen ensi vuonna on odotettavissa Ioniq 6, joka edustaa matalampaa sedan mallia ja siitä parin vuoden päästä, eli 2024 on odotettavissa Ioniq 7, joka lienee isomman SUV:n kokoinen. Yhteistä kaikille on, että ne perustuvat Hyundai/Kia merkkien E-GMP alustaan.

Teknisesti Ioniq edustaa sisarmalli Kia EV6:n kanssa sähköautotekniikan uusinta kärkeä 800 Voltin teknologialla. Ensimmäiset kaupalliset autot tähän tekniikkaan viitaten tuli Porschelta ja Audilta, eli Porsche Taycan sekä sisarmallinsa Audi e-Tron GT. Ai Mitäs hyötyä siitä sitten on? Järjestelmä mahdollistaa mm. ohuempien kaapeleiden käytön, joka taas tarkoittaa pienempää painoa ja sitä kautta pienempää kulutusta, sekä mahdollistaa nopeat latausajat.

Muotoilu

Ioniq 5:ssa on hämmentävät mittasuhteet. Tai ei mittasuhteet, ne ovat juuri kohdillaan, mutta ne ovat jännässä koossa. Auto on kuitenkin yllättävän iso. Hyundai sanoo mallin saaneen viitteitä alkuperäisestä Pony mallistaan, mutta itse näen muodoissa ennemminkin venytetyn 1 kopan Golfin.

Iso koko pystyperäisessä hatchbackissa on hieman hämmentävä. Muutama vuosi sitten Opel kokeili samaa Signumilla. Opel Signum oli Vectran sisarmalli ikäänkuin Astran perällä. Ei tavallaan mitään vikaa, mutta muotoilu ei puhutellut asiakkaita tarvittavalla tavalla.

Omaan silmään Ioniq 5:n muotoilussa maski ja ajovalot ovat ehdottomasti paras osa. Muuten en pääse noihin muotoihin sisään. Koristeena vielä Premiumin harmaat somisteet ovat lähinnä halvan muoviset ja ainakin harmaan korivärin kanssa sävyltään liian lähellä, olematta kuitenkaan sama. Mielestäni nuo ulkoiset vaalean harmaat muoviosat eivät kuulu yli 50 000 euron autoon. Josko kuuluu mihinkään muunkaan hintaiseen. Mutta tämä on täysin subjektiivinen näkökulma.

Sisätilat

Sisältä auto on väljä ja tilava. Hartiatilaa löytyy hyvin eikä missään ahdista. Sähköautoksi takapenkki on asemoitu ylös, eli siellä on hyvin reisitukea verrattuna kokeilemiini muihin sähköautoihin. Edessä penkkien välissä, siellä missä keskikonsoli olisi on paljon tyhjää. Tavaralokerot ovat melkein lattiatasossa. Etummaista USB porttia ja lokerikkoa joutuu kurottelemaan vaikka minulla penkki on valmiiksi melkistä ihan edessä 🙂

Penkkien välissä on kaksi mukitelinetta korkealla, mutta kyynärnojan alla tilaa vaikka repulle, ehkä käsilaukulle? Keskikonsoli on liukuva, mutta ei oikein käynyt ilmi miten ja missä tilanteissa ja kuinka usein sitä siirtelisi? Teslan ekoissa malleissa oli myös paljon väljää tilaa keskikonsolissa ja penkkien välissä, koska se oli mahdollista. Käyttäjät tilasivat kuitenkin siihen usein keskikonsolin lokerikon ja siitä myöhemmin tulikin vakiovaruste. Käyttäjät valitsevat lopulta itse.

Takakontti on isohko, ei mikään ihmeellinen, mutta nostokynnystä on paljon. Tavaratilan pohjan alla ei juurikaan ole tilaa. Takamoottori syö sieltä paljon tilaa ja äänentoistojärjestelmän subbari syö loputkin. Edessä, etupellin alla on pieni lokerikko, jossa voisi säilyttää vaikka laturin johtoja. Mutta miten näin uuteen autoon, joka on saatu kehittää täysin nollista, on tämän lokerikon käyttö tehty näin hankalaksi. Pelti aukeaa kuten vanhanaikainen konepelti, lattian rajasta, avataan tuulihaka, ja vielä on lokerikollakin oma kansi. Konepellin sulkemiseen ei ole mitään kahvaa, vaan näpit kurassa pelti kiinni (pun not intended). Polttomoottoriautossa sinne tarvitsi mennä vain lisäämään pissapojan nestettä, kuten Ioniqissakin. Mutta päivittäiseen käyttöön turhan hankalaa.

Sisäverhous on First Edition Launch Packissa tehty ympäristöystävällisesti prosessoidusta nahasta. Tikkauksia on ovissa ja kojelaudassakin. Tyylikästä, mutta työn jälki on jotenkin kotikutoisen näköistä. Saumat ovat suorat, mutta nahka  ihmeellisesti vetää joka kohdasta. Kuin ne olisi jotenkin venyneet tms.

Huomio kiinnittyy myös suuriin teräväpiirto näyttöihin kojelaudassa. Niissä on hieno, kirkas ja terävä kuva. Vilkku- ja tuulilasinpyyhkimien viikset ovat isot harmaat muoviset – liioitellun kokoiset. Istuvat käteen kuitenkin luonnollisesti, joten sinänsä ei ongelmaa. Mittariston vasemmassa reunassa on kaiuttimien näköinen levy, johon voi kiinnittää muistilappuja tai parkkitikettejä jääkaappimagneeteilla.

Tien päällä

Turvavyö kiinni ja auto liikkeelle. Ohjauksen keinotekoisuus ja tahmeus käy heti selväksi. Ohjaus ei keskitä pienissä vauhdeissa juuri ollenkaan vaan auto menee sinne mihin ratti on sattunut jäämään. En millään löytänyt mieleistä ajoasentoa. Ratti säätyy joka suuntaan riittävästi, mutta se olisi voinut olla enemmän pystyasennossa. Ensi puraisulla ja ensimmäisten 20 metrin jälkeen autoliikkeen parkkipaikalta sompaillessa käy ilmi, että tämä ei ole minun autoni. Harvinaisen selvä ensivaikutelma.

Ioniq 5:stä näkee ulos tosi hyvin joka suuntaan. Sivupeilit ovat isot ja niillä saa hyvän käsityksen mitä sivuilla ja takana tapahtuu. Varsinaisia katvealueita isoista peileistä huolimatta ei jäänyt. Autossa on hienosti toteutettu miten muut liikenteessä kulkijat havainnoidaan. Mittaristossa auton kuvan vieressä on sillä nurkalla punainen viuhka, jossa on ”törmäysmahdollisuus”. Olen kokenut peileissä olevan kuolleen kulman varoittimen häiritseväksi, kun näkökentän reunamalla vilkkuu peilissä valo koko ajan kun ajetaan rinnakkaisilla kaistoilla. Ioniq 5 havainnointi oli jopa mukavaa seurattavaa, kuten Teslankin vastaava toteutus. Erittäin informatiivinen.

Koeajoauto oli varustettu First Edition Launch Packillä, jossa tulee mukana HUD, tuulilasinäyttö. Se tukee Ioniqissa AR:ää, eli lisättyä todellisuutta. Esimerkiksi navigoinnin nuoli näyttää tien päällä mistä pitää kääntyä. En itse sitä hoksannut kokeilla sen enempää lyhyellä koeajolla, mutta internetissä olevien videoiden perusteella se ei ihan Mercedeksen vastaavaa tasoa ole.

Ajettavuus

Kunhan ajoasennosta ja ohjauksesta pääsee yli, niin autoa on helppo ja johdonmukainen ajaa. Ratin takana on rekuperaation siivekkeet, jolla sen tehoa saa valita. Luontevin itselle tuli Auto-asennosta. Auto rullaa riittävästi eikä ajosta tule kulmikasta.

Hyundai Ioniq 5 on myös hämmästyttävän hiljainen auto. Ainoastaan rengasääniä hieman kantautuu sisään. Tuulen suhinat eivät lisäänny edes moottoritienopeuksissa. Jälleen sattui koeajopäivälle tuulinen ja puuskainen keli. Sivutuuli tuntuu ratissa ihmeellisenä venkoiluna, mutta itse auton korissa ei tunnu mitään. 

Autossa on kaistallapitoavustin. Tämä tunnistaa hienosti ajoratamaalaukset ja pitää auton valkoisten viivojen välissä. Samalla tiellä koeajamani Renault Zoe (raportti tulossa) ei tiennyt samoista viivoista yhtään mitään. Pidemmän päälle auto kuitenkin yrittää asemoida eri kohtaan kaistaa, jolloin se tempoilee vastaan omaa ohjausta. Onneksi kaistavahdin saa pois päältä. Tosin vakionopedensäädin laittoi sen takaisin päälle. En tiedä saako jostain valikoista tällaisen pakotuksen pois päältä, mutta jäi sitten vakkarilla ajaminen koeajolla.

Keskinäyttö reagoi hyvin kosketuksiin, mutta informaatiota on tietyissä näkymissä turhan paljon. Näytön alla on ilmastoinnin käyttöpaneeli jossa hipaisukytkimet. Kytkimet toimivat sinänsä hyvin, mutta onkohan kaikki napit noin esillä ihan tarpeellisia. Nyt niitä merkkivalon näköisiä tekstejä ja kuvakkeita on aika paljon.

Tämä oli jo toinen sähköautot, jossa on tuulahdus kahdeksankymmentäluvulta – ajovalojen korkeussäätö ei olekaan automaattinen vaan käsin säädettävä! Käytännössä se on siis aina väärässä asennossa, kun sitä ei joko muista säätää tai ei muista säätää takaisin.

Loppusanat

En ihan ymmärrä kenelle Huyndai Ioniq 5 on tarkoitettu. Vai onko malli vielä tehty varovaisesti riittävän erilaiseksi häiritsemättä esim Tucsonin myyntiä? Olen pyrkinyt ajamaan itselle mielenkiintoisia autoja. Joskus ne yllättävät positiivisesti, joskus niistä onkin löytynyt joku pieni juttu, joka jäisi harmittamaan ja tuntuisi kompromissilta. Ioniq 5:n kanssa ei jäänyt kahta sanaa – me emme vaan kohtaa oikein mistään.

Mutta autossa ei ohjauksen ja ajoasennon lisäksi mitään suuria puutteita ole, joten auton varmasti löytää omakseen.