Read Time9 Minute, 24 Second

Tämän vuoden lomalla ollaan automatkalla Italiassa. Varsinaiseksi kohteeksi valikoituu Como-järvi, mutta tukikohdaksi Milano. Automiehenä kuvioon kuuluu tietenkin tehdä reissut autolla eikä julkisilla, eli kentältä suoraan autovuokraamon kautta. Milanon hotelli valittiin kävelymatkan päästä keskustasta. Siten ei tarvitse edelleenkään käyttää julkisia eikä lähteä etsimään autolle parkkipaikkaa. Ok. Hotelli varattu ja auto maksettu. Vasta sitten tulee googlanneeksi mitä autoilu Italiassa oikeastaan tarkoittaa. Jaa mikä päästöalue? Jaa mitkä tietullit? Ai Milano on rankattu maailman 5. ruuhkaisimmaksi kaupungiksi

Valmistautuminen

No kyllä ne asiat sitten vuokraamossa selviää. Vuokraamon kontakti (Rentalcars.com), joka ennen matkaa on Suomesta, ei ollut aikaisemmin kuullutkaan päästöalueista tai tietullin maksamisesta ennakkoon. Hän oli yhteydessä Italian autovuokraamoon (Sixt) mutta vastauksena vain, että kysyy sitten paikan päällä ohjeita tiskiltä.

Mutta vuokraamosta ei pystynytkään hankkimaan lippuja etukäteen. Saihan Tanskassakin ostettua vuokraamosta suoraan tietulli-kortin. Tietulleihin pitää pysähtyä maksamaan puomilla ja päästöaluelippu pitää ostaa paikallisesta ”tupakkakaupasta”. Kiusallisesti meidän hotelli sijaitsi tuon Area C:n sisäpuolella. Autovuokraamon virkailija ei pystynyt mitään kokemusperäistä myöskään kertomaan kortin hankinnasta, kun itse menee Milanoon aina junalla…

Tietullit

Itse tietullin maksaminen oli yllättävän mutkatonta. Tullialueella on ainakin 10 kaistaa, joista muutama kuitenkin jonkun automaattiluvan haltijoille, pari korttimaksuille ja muutama taas vain käteismaksajille. Tolpassa on helppo lähimaksuautomaatti, joten riitti, kun vilautti kelloa. Itse hinta ei ollut ollenkaan paha, 1,80€ / kerta. Ainoa harmi on, että maksamisesta koituu pieni pysähdys. Jos autossa muut yrittää nukkua, niin kapean maksu ränniin sihtaaminen aktivoi parkkitutkat, jotka piippaa kyllä kovaa, eikä jälkikasvu sitten enää nukukaan autossa. Onneksi matka kentältä Milanoon ei ole pitkä.

Kuva: Autostrade per l’Italia

Päästöalueet

Milanossa rajoitetaan vanhemman kaluston pääsyä keskustaan päiväsaikaan. Sisään pääsevä päästöluokka kiristyy joka vuosi luokka kerrallaan. Nykyaikaisella vuokra-autolla siis ei ole mitään hätää päästä alueelle. Italian viranomaisilla on palvelu, mistä voi tarkistaa oman ajoneuvon soveltuvuuden. Valvonta tapahtuu kameroilla, tässä välissä ei ole mitään puomeja yms. Mutta on tästä saatu rakennettua niin hankala systeemi ainakin satunnaiselle kävijälle, ettei tosikaan. Tai simppelihän tämä nyt on kun siitä saatiin vihdoin selvää.

    Area C maksu on 5€. Maksuvelvollisuus aktivoituu, kun saapuu alueelle klo 7:30 – 19:30 välillä. Maksua varten pitää ostaa lippu, mutta se aktivoidaan erikseen. Lippuja sai ennen näistä mainituista Tupakkakaupoista (vähän kuin R-kioski), mutta juurikin 12 heinäkuuta liput ovat muuttuneet täysin sähköisiksi. Tätä eivät kaikki paikallisetkaan vielä tienneet. Tupakka-kaupassa ilmeisesti myös heikon englanninkielen takia vain kohotettiin olkapäitä, että ”We don’t have”. Hankkiminen on kuitenkin helppoa viranomaisen sivujen kautta. (Käännä sivut vaikka selaimen kääntäjällä, niin asiointi onnistuu)

    Aktivointi pitää tapahtua 24h sisään saapumisesta Area C:lle. Ostamalla aluelipun sait Pin-koodin, jota sitten tarvitaan aktivointiin. Sekin tapahtuu viranomaisen sivulla. Aktivointi ei voi tehdä etukäteen. Esim.: ”Olen tullut illalla hotellille, ja lähden seuraavana päivänä muualle, mutta palaan ennen puolta kahdeksaa. Haluaisin hoitaa kaiken byrokratian etukäteen.” Palvelu vaatii, että kamerat kuvaavat rekisterikilven saapumisen alueelle. Vasta sitten voit käyttää aktivointi pin-koodin. 

    Periaatteessa teknologia olisi olemassa, jotta voisi tehdä suomalaisista parkkihalleistakin tutun automaattisen laskutuksen kameratunnistukseen perustuen. Mutta Italia ei tässäkään asiassa ole ihan vielä pohjoismaiden tasolla.

    Auton vuokraaminen

    Auton vuokraaminen on aina yhtä jännittävää. Itse vuokraaminen, auton hakeminen ja jättäminen on ollut vuokraamoissa jo pitkään helppoa, mutta edelleen pitää jännittää, että mitä kaikkea tapahtuu näiden välissä ja jälkeen.

    Varasin vuokra-autoksi keskikokoisen neliovisen sedanin. Kuvassa komeili BMW 3-sarja, tai vastaava. No edes vastaavaa ei ollut tarjolla. Pienempiä olisi ollut, mutta nelihenkinen perhe ei nyt lomallaan änkeä laukkuineen yhtään pienempään. Sijalle tarjottiin katumaasturia, joka tietoisesti oltiin jätetty varauksessa väliin. En suostunut, kun en sellaista ole edes varannut. Ainoa mitä heillä oli tarjolla oli SUV.

    Lopputulos neuvottelujen jälkeen oli heidän mielestään päivitys seuraavaan kategoriaan, eli Jeep Compass 4xe Plug-In Hybrid.  Ei nyt mitään hurraamista, mutta kokeillaan Fiat sukuisena sellaista paikallista vermestä nyt sitten. Bemarista Fiatiin oli vuokraamon mielestä tason korotus. Kaiken säätämisen jälkeen vuokraamon järjestelmä näytti vielä, että maksamani ennakkomaksu oli enemmän kuin tämän auton vuokraaminen, joten heittivät tankkauspalvelun kaupanpäälle.

    Auton haku oli nopeaa, mutta ei sujuvaa. Auto ei ollut siellä missä piti, enkä saanut mitään dokumenttia jo tunnistetuista naarmuista ja kolhuista. ”Don’t worry. They will send it later in a email”. Jep jep. Ja totisesti lähettivät. Yrittivät karhuta edellisen vuokraajan naarmuja minulta. Onneksi olin ottanut aböyt rullallisen kuvia kaikista mahdollisista naarmuista ja lommoista ja linnunpaskoistakin. Lähetin kaikki mahdolliset kuvat takaisin, niin eivät enää olleet yhteydessä. Eikä meidän vahtivuorolla rehellisesti yhtään naarmua eikä iskua tullutkaan.

    Kaiken lisäksi yrittivät karhuta kuitenkin sitä tankkauspalvelua matkan jälkeen, mutta sekin saatiin sovittua. Vähän samoja kokemuksia muutaman vuoden takaa Kööpenhaminan Sixtiltäkin.

    Sixt ei ainakaan tässä perheessä mene enää jatkoon.

    Liikenteessä

    Vihdoin liikkeelle. Uusissa autoissa on useimmissa tuki kännykoiden auto-moodeille, kuten Apple Car Play:lle. Johto kiinni autoon (toimisi langattomanakin, mutta eipähän bluetooth yhteys synkronoi puhelinluetteloa vuokra-autoon) ja näin meillä on kaikki samat sovellukset käytössä kuin omassakin autossa. Tuttu suomenkielinen navigointi on aika ässä juttu uudessa ympäristössä. 

    Osoite navigaattoriin ja muutama ehdotettu reitti löytyy. Suomessakin tarjotaan reititykselle vaihtoehtoja vaikka ne meillä tuntuu vähän hölmöiltä. Mutta tuolla maailmalla niillä tehdään ero esim. vältellen juurikin tietulleja. Nopein reitti kohdeosoitteeseen määräytyy myös reaaliaikaisen liikennetilanteen mukaan. Navigaattorit ottavat huomioon niin ruuhkat, tietyöt, kuin muutkin liikennehäiriöt, kuten kolarit.

    Moottoritiellä

    Italiassa nopeusrajoitukset ovat pääasiassa parittomia lukemia; 30, 50, 70, 90, 130 km/h. Moottoritiellä on nopeus rajoitukset ovat aika suhteellinen käsite. Oikeanpuoleisella kaistalla ovat sunnuntaiautoilijat ja rekat. Parilla keskimmäisellä enemmän normaalit ajajat, kaikki sulassa sovussa. Kaikkein vasemmalla kaistalla ajetaan välillä jopa kovempaa, kuin Saksan rajoitusvapailla moottoriteillä.

    Yksi läheltäpiti tapaus todistettu kun VW Polon jarrut eivät ihan vastanneet sitä vauhti-eroa huippunopeudesta edellä olevaan rajoitusten mukaan ajavaan. Siellä vähän kiemurreltiin pitkin kaistaa etsien reittiä ettei kolahtaisi. Sillä kertaa ei kolahtanut. Yllättävää kyllä, erittäin vähän tilanteita sattui kohdalle. Vasenta kaistaa lukuunottamatta turvavälejä noudatettiin ja kunnioitettiin. 

    Tottumista vaati myös tapa kaistan yläpuolisilla opasteilla osoittaa oikeanpuoleisimman kaistan kääntyvän oikealle, vaikka se jatkuu myös suoraan eteenpäin. Asia mikä pitää vain tietää, ei suoraan tulkittavissa kyltistä.

    Autoilijoilla on myös jännä tapa ajaa katkoviivan päällä kokonaan vieden kaksi kaistaa. Ilmeisesti haluavat siitä nähdä kauas eteenpäin mitä on tulossa. Ainakaan mutkia ei välttämättä ole tulossa, koska usein löytyy aivan viivasuoraa tietä kilometritolkulla. Siinä missä Suomessa (ja varmasti muuallakin) tehdään tietoisesti edes pieni kaarre tiehen, ettei se olisi liian tylsä ja turta ajaa, niin tuolla ei sellaisesta ollut tietoa.

    Ajaminen Milanon keskustassa

    Liikenne sujuu yllättävän hyvin myös Milanon keskustassa. Aina ei kaista riitä, todella paljon mutkissa oikaistaan toisen kaistalle, joten tarkkana saa olla. Vauhtia kaikilla piisaa, ja skoottereilla ja moottoripyörillä on sitten ihan omat säännöt. Sieltä mennään mistä mahtuu huolimatta mistään.

    Kaikesta huolimatta milanolaisissa autoissa ei näy kolhuja eikä ryppyjä. Siinä missä Pariisilaisissa autoissa ainakin vielä jokunen aika sitten, todella suuren osan autoista kaikki kyljet ovat rutussa, niin liikennöinti kaiken kaikkiaan on Milanossa siistiä. Liikennevaloja ja suojateitä kunnioitetaan. Ihan turvallista liikkua niin autolla, kuin jalankin Milanossa.

    Como-järven kapeat vuoristotiet

    Como-järveen tutustuminen oli suunniteltu ajamalla järven niemi ympäri, eli Leccan kautta Bellagioon,  auto parkkiin, ruokaa jäätelöä ja Comon kautta takaisin. Mutta hyvänen päivää tie oli kapea ja mutkainen Leccan ja Comon välillä.

    Bellagiossa olikin yllättävän paljon porukkaa paikalla. Löysimme tasan yhden parkkipaikan sitten pienen kävelymatkan päästä. Emme toki enempää tarvinneetkaan. Mutta jos tänne näin paljon on tullut porukkaa, niin pakkohan täältä on parempi tie olla Comon suuntaan. Eipä ollut.

    Jos tiessä näkyy keskiviiva maalattuna, voi luottaa, että kaksi autoa mahtuu yhtäaikaa, jos ei, niin sitten saa pidättää hengitystä. Paikalliset myös ajavat niillä teillä aivan käsittämätöntä vauhtia, ottaen vielä huomioon vilkkaan liikenteen. Aina ei mahdu tulemaan vastakkain vaan silloin toisen kaistan pitää odottaa vuoroaan. Kun jono kasvaa riittävästi, niin heti ei päästäkään letkaa purkamaan, kun lyhyen letkan loppupää on taas toisessa kapeikossa. Yritin välillä pysyä edellä ajavan bussin perässä, kun sellainen isompi auto toimii hyvänä aurana. Mutta en tahtonut pysyä perässä, kun piti ajatella keinuvan katumaasturin takapenkin matkustajiakin siellä mutkatiellä. 

    Kapein kohtaaminen oli toisen bussin kanssa, jossa sillalla, jossa toinen puoli oli pystysuoraa vuoren rinnettä, bussi peruuttelee itsensä niin reunaan kuin mahdollista. Jeepin oikean kyljen ja kivestä tehdyn sillan kaiteen väliin jää ehkä tuuma, ja bussin ja vasemman peilin väliin ei olisi mahtunut sormia. Mutta niin vain mahduttiin. Takana olisin sitten kärsimättömiä paikallisia tööttien kanssa, että ”menes nyt pois edestä.” Aika monella levikkeellä päästinkin heitä edelle. Ja kaikki katosivat samantien sinne mutkien päähän näkymättömiin. Vaatii vielä tottumista itseltä.

    Mutta mahtavia maisemia ja kokemuspisteitä vuoristoteiltä. Ajaisin uudestaankin 😃.

    Auto

    Autoksi saimme siis Jeep Compass 4xe Plug-In Hybrid. Auto oli sisätiloiltaan ihan ok kokoinen. Takana mahtuivat teinit matkustamaan kuulemma ihan hyvin. Autosta näki joka puolelle hyvin ja istuin mukavuus oli hyvää. Tavaratila Jeep Compassissa on aika kompakti. Sinne mahtuu neljä lentokoneen matkustamoon menevää matkalaukkua sekä reppu.

    Auto oli myös erittäin miellyttävän hiljainen. Paitsi, kun piti päästä johonkin liikenteen sekaan, niin vaihteisto haki aina erittäin pientä vaihdetta. Pienten nykäysten ja moottorin huutamisen jälkeen lopputuloksena oli lähinnä ihmettelyä takapenkiltä, että miksi niin kova moottorin ääni. 

    Compassin ohjaus on hieman ylitehostettu. Kaupungissa kiva, mutta maantiellä vähän rauhaton. Kulutus oli järkyttävä 12.5 – 13,5 litraa / 100 km. Ymmärrän, jos se lataisi akkuja samalla, mutta kun ei se sitäkään oikein tehnyt. Vertailuksi oma Passat GTE:n kulutus on vastaavilla maantienopeuksissa polttomoottorilla ladaten n. 8 l/100km -luokkaa. Ja akku ladattuna hybriditilassa 4,5 – 5,5 l/100km.

    Ihan tarkkaa moottori-versiota en tiedä, mutta kun ottaa huomioon kuinka alitehoinen se oli, niin varmaankin tuo 240 hv versio. Ehkä tuo teho tulee, kun on riittävästi sähköä akussa, mutta kun se vuokraamon tallista lähtee alle 1% varauksella, niin pelkällä 1.3:lla mennään. Ja sillä ei paukku riitä kuin saamaan vaunu liikkeelle. Vaikka yritin säätää mitenkä tuota varaustason nostamista, niin en koko matkalla saanut siihen 3% enempää varausta. Se riitti edes siihen, että liikennevaloissa oltiin sentään moottori sammutettuna.

    Mukautuva vakionopeuden säädin toimii kivasti, mutta liikennemerkkien tunnistus hakee vähän kaikkia mahdollisia liikennemerkkejä tosi leveältä. Eli siihen ei oikeasti voinut luottaa, kun motarillakin näyttää erkanemiskaista 40km/h rajoituksen mittarissa.

    Jeep Compasseja näkyi siellä katukuvassa todella paljon. Onhan se ihan hyvännäköinen auto. Mutta ei sellainen kyllä omaan talliin tietänsä löydä.

    Muuta mielenkiintoista

    Totesimme, että Maranello ja Modena ovat sitten kuitenkin pikkuisen kaukana meidän lyhyelle lomalle, joten tällä kertaa jäi Ferrarin ja Lamborghinin tehtaat näkemättä. 

    Mutta ihan Milanon vieressä on Monzan F1 -rata. Siellä järjestetään opastettu kierros kertoen vähän radan historiaa, käydään katsomassa VIP tilat, median tilat, Tuomariston huone, kisan jälkeinen lämpiö sekä podium. Kierroksen päättää kierros radalla bussilla. Sellainen ihan mukavan leppoisa kierros siihen väliin. Eipä noihin tiloihin ole asiaa, jos sinne sattuisi kisaviikonloppuna. Mika Häkkinen mainittu, Kimi Räikkösestä ja Toni Vilanderista piti kysyä, mutta sitten juttua piisasikin 😉

    Ja onhan milanolainen automerkki, Alfa Romeo, ja heidän museo myös ihan vieressä. Museo tosiaan pitää sisällään sen vanhan Alfa Romeon kultakauden kalustoa. 2000 -lukua ei juuri siellä näytetä. Valtteri Bottakseen liittyvää ei nähty ollenkaan.

    Yksi ihmetys oli, että Milano, tuollaisena vauraana business keskittymänä, ei tarjonnut mitään erityistä autobongarille. Kaiken kaikkiaan nähtiin vain 4 Ferraria ja 3 Lamborghinia, joista yksi oli Sveitsin rekkareissa ja yksi Urus. Näitähän näkee enemmän siis Suomessakin. Porscheja sitten ihan joka hintaluokkaa löytyikin vaikka kuinka paljon. Ehkä ne Italiassa pikkuhiljaa arvostavat myös laatuakin… 😆

    Italia autoilumaana

    Ainakin Pohjois-Italia on kiva paikka autoilla. Liikenteessä pärjää hyvin, ihmiset ovat määrätietoisia, vähän kärsimättömiä, mutta eivät kostonjanoisia. Suomessahan voi puskurissa roikkuja vihdoin mennä ohitse, jäädä sitten hetken päästä jalkoihin ja saada hirveät kilarit, jos hänet ohittaa tai yrittää ohittaa.

    Pari tuntia melkein mistä vain ja olet nähnyt niin alpit, välimeren, viinitilat, suurkaupungit, historiat ja melkein mitä vain.

    Vähän kärsivällisyyttä itselle mukaan teknologian ja vuokrauspalveluiden suhteen niin hyvä lomareissu tiedossa!

    Average Rating

    5 Star
    0%
    4 Star
    0%
    3 Star
    0%
    2 Star
    0%
    1 Star
    0%

    Mitä mieltä sinä olet aiheesta?